Yhtä varmasti kun syksy saapuu ja arkinen aherrus alkaa,niin lapset sairastaa.

Meillä ensimmäinen potilas ilmaantui eilen. Aamulla oli hieman lämpöä ja luonnollisesti illalla kuume nousi 39 asteeseen.

Kolmen lapsen äitinä,joista vanhin on 17v,keskimmäinen 10v ja nuorimmainen 4v,mahtuu "muutama" sairastelukerta. Kukaan ei kuitenkaan ole saanut kuumekouristusta...Aikaisemmin.

Eilen illalla nuorimmainen heräsi ja huusi kauhuissaan. Menin hänen luokseen ja koitin nostaa syliin. Hän oli aivan jäykkä koko pikkumies,huusi ja tärisi. Aivan litimärkä koko pikkuihminen:(. Otin hänet syliini ja hän vain huusi anteeksi,anteeksi,anteeksi. Huoneeseen tuli myös isä ja sisarukset. Poika huusi että menkää hirviöt pois,mua pelottaa!!!! 

Ehkä me näytimme zombeilta siinä seistessämme....

Sitä kesti muutamia minuutteja kun hän rauhoittui syliini. Ei halunnut siitä pois ja piti kovasti kiinni. Halusi peiton päänsä suojaksi ettei hirviöt enään tule.

Kun on kova kuume,on tavallista että ihminen hourailee. Silti pelästyttiin aika tavalla. Hirveää kun lapsi katsoo lasittunein silmin kuin ventovierasta ja pelkää. Mikään puhe eikä rauhoittelu tuntunut auttavan. Aivan kuin olisi ollut toisessa maailmassa ja niin varmaan sillä hetkellä olikin.

Nyt pieni potilas nukkuu <3. 

Paaaaaaaljon paljon rakkautta,jätskiä ja mehua...Niillä ne hirviöt lähtee :D <3

Onko teillä kokemuksia kuumekouristuksista tai hourailusta? Olisi mielenkiintoista lukea kokemuksistanne :)

Rakkaudella: Katja ja Hiltsu