Hymyillä pitäisi enemmän,jokaisen.. Se ei maksa mitään mutta valaisee paljon <3

Väittävät että voittajan on helppo hymyillä.

Sen hymyn näinkin rakkaan aviomieheni kasvoilla keilahallissa. Vielä leveämmäksi hänen hymynsä venyi,kun minä hävisin... Niin lapsille,omille kuin sukulaisillekin. Nuorin oli Hiltsu viisi vee. 

                                                          

Vahingoniloa lisäsi tietysti se,että menin kehuskelemaan kuinka hyvä olin nuorena keilaamaan. Olisihan se pitänyt muistaa että siitä on kolmekymmentä vuotta aikaa..Ja aika kultaa muistot. Olin enemmän innokas kuin älykäs...Jälleen kerran.

Lauantaina menimme keilaamaan Kupittaan keilahalliin..Turussa tietenkin:) Perheemme tavoille uskollisina,saavuimme paikalle hieman myöhässä.

Keilahalli oli varsin viihtyisä ja mikä parasta,pääsimme hohtokeilaamaan! Kenkiä oli riittävästi ja jokainen löysi omansa.

Nuorisokin viihtyi keilaamaassa <3

Puolessa välissä kisaa huomasin että pienimmillä nousi laidat,jotta pallo ei eksyisi kouruun. Ihmettelinkin miten he saivat pallon pysymään radalla...Kun meikäläisellä se meni lähes joka heitolla vasemmalle tai oikealla..Kouruun. Olisinpa älynnyt pyytää itsellenikin sellaisen laidan. 

Hiltsulla oli omintakeinen tyylinsä heittää (vierittää),mutta sillä tyylillä hän tuli isänsä jälkeen toiseksi!

 

                                      Isä ja poika <3

Hiltsun taidonnäyte.

Jumbo sijaahan ei tarvitse mainita? Ei me nyt ihan tosissaan...? Pääasia oli ,että kaikilla oli erittäin mukavaa.

Tämä paikka menee ehdottomasti jatkoon!! Suosittelen :)

 

 

KEVÄTTERVEISIN: Katja ja En mää tahallani <3