No niin tulihan ne vihdoin,PITKÄÄN odottamani (viisi päivää) tuotteet. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut parhaita puoliani :).

 

Että siitä sitten vaan edellä mainitulla,olemattomalla ominaisuudella. eteenpäin......Onneksi oman järjen loppuessa voin ottaa yhteyttä ohjaajaani Inna Peritaloon <3.   Useita kertoja päivässä siis..

Miksi lähdin tälle kuurille?

Satuin töissä vilkaisemaan valvontakameraan,enkä tunnistanut siitä itseäni. Päässäni jysähti. "Koska minusta tuli tuollainen"?! Niin millainen? Tälläinen..Kymmenen kiloa painavampi,väsynyt ja saamaton..Kamera ei valehtele,suurin osa vyötäröllä. Kylkiköllitkin.. Luulin että paita peittää.Eipä enään peitä .Syksyllä vielä olin energinen.Kävin lenkillä ja uimassa. Olin täynnä virtaa ja hyväntuulinen.En syönyt herkkuja..Ainakaan joka päivä....Ainakaan paljon.... En tiedä mitä tapahtui... Virta loppui. Voisin toki syyttää lasten sairasteluja,vuorotyötä ja ainaista kiirettä.Onhan näitä,kaikenmaailman tekosyitä.Kun en jaksanut liikkua,olisin voinut jättää ne herkut ostamatta.Verkkokalvoille jäi kuva kamerasta ja omista kylkikölleistäni. Hyvä että jäi,koska se oli päätepysäkkini...Jään tässä kohtaa pois kyydistä ,matkalla vielä syvempään väsymykseen,ahdistukseen ja kiloihin.

En tarkoita etteikö ihminen voisi olla kilojensa kanssa onnellinen mutta MINÄ en ole. Puhun vain ja ainoastaan itsestäni,omista oloistani ja kiloistani.Kukaan ei painoni takia rakasta minua enempää tai vähempää,paitsi se tärkein..Minä itse. Jos en ole onnellinen tässä tilassa,jotain on tehtävä. Kun äiti voi hyvin,koko perhe voi hyvin <3.

Ei ne kilot salaa yhdessä yössä tule. Olen toki huomannut miten vaatteet kiristää...Jos en itse, niin muut kyllä:). Ei ne herkut salaa sinne ostoskärryyn mene...Paitsi joskus Hiltsun kanssa ostoksilla ollessa.... On ihan tietoinen valinta mitä sieltä kaupasta ostaa. Mutta kun se makeanpiru huutaa olkapäällä koko kauppareissun ajan!!!!! Eipä huuda enään kauan.Näillä tuotteilla pitäisi saada sitä olematonta kärsivällisyyttä,energiaa ja makiahäntäkin saadaan kuulemma katkeamaan...Ans kattoo ny. Mutta eihän sitä voi onnistua jos ei mitään koita. Sodassa ja rakkaudessa...Sekä laihduttamisessa kaikki keinot ovat sallittuja:)

Oikotietä onneen ei ole,senhän sanoo järkikin...Jopa minun.

Ensimmäinen drinksu on nyt nautittu...

...Ja kaikki minut tuntevat tietävät että....Tässä minä nyt istun ja odotan alkaako kasvot punoittamaan,iho kutiamaan,rytmihäiriöitä,huimausta jne....:)

Katsotaan miten matka jatkuu.Tuleeko minusta ylienerginen,kärsivällinen...ja hoikempi.

Rakkaudella: Katja