Apua,mulla on kamala kriisi,keski-iän kriisi:(. 

MITEN NIIN??

Asiakas kysyi yhtenä päivänä kuinka vanha olen,minä vuonna olen syntynyt.

-Mä oon 41v,synnyin 1972. Ei ihan täsmää,vai mitä!? Olen siis 43v...Ei sitä tässä iässä enään lukuja muista,tai ei halua muistaa..... Parikymppisten mielestä mä olen vanha. Vielä nuorempien mielestä olen ikäloppu,kalkkis.Vanhempieni ikäluokan mielestä olen vielä niiiiin nuori,rääpäle,keskenkasvuinen.

-Sullahan on vielä koko elämä edessäs.

Joopa joo,ja yllättävän paljon jo takana. ..

Sitä se on keski-ikä. Toisten mielestä ikäloppu,toisten mielestä nainen parhaassa iässä.Olen keskellä ikätulitusta :). Kaikkihan on tietysti siitä kiinni,mitä itse tuntee. Ikä on vain numeroita... 

En koe itseäni oikeastaan minkään ikäiseksi:). Silti iltaisin iskee merkillinen ahdistus. Mietin omia vanhempiani,heidän ikäänsä. Äitini on hyvässä kunnossa ja työelämässä vielä. Rautainen muija <3.   Isäni on ollut pitkään eläkkeellä ja sairastelee.Mietin työpaikkaani,kauanko jaksan...Hullua,tiedän. Koitan miettiä muuta mutta silti se iskee. Onko tämä sitten sitä keski-iän kriisiä. Kohta alkaa varmaan ne kuuluisat kuumat aallot....Ja vilunväristykset..

Mietin hämärässä muiden jo nukkuessa elämää,mennyttä ja tulevaa. Ajatukset liittyy usein vanhempiini...Lapsuuteeni,ihaniin kesiin mummilassa.

Mitä minä sitten teen kun äitiä tai isää ei enään ole?.Fysiikka tulee vastaan jossain kohtaa,vaikka nyt olisi kuinka hyvässä kunnossa. TIEDÄN ettei tulevia pitäisi murehtia nyt....Mutta tämä on kait osa sitä kriisiä. Päässä pyörii ajatuksia joille en itse kertakaikkiaan mitään voi....Tai tietysti voin.

Voin elää tässä hetkessä,viettää vanhempieni kanssa mahdollisimman paljon aikaa.Antaa lasteni viihtyä isovanhempiensa kanssa usein. Voin kertoa vanhemmilleni kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat nyt ja aina <3.

                                                      ISÄ <3

 

                                             ÄITI <3

 

 

Tuntuu siltä että kun on täyttänyt 30v,aika menee tuplasti nopeammin. Justiinsahan sain esikoiseni....Joka kesällä täyttää 17v!!. Sama rakas poikani tokaisi yhtenä iltana että: Äiti on jo niiiiin vanha. Nenälläni oli ensimmäistä kertaa LUKULASIT!! Haaveilin muutama vuosi sitten vielä iltatähdestä...Kyllä täytyy alkaa haaveilemaan jo lapsenlapsista :).

EI NYT KUITENKAAN IHAN VIELÄ!!!!!!!

Ai niin,paukautettiinhan me viime elokuussa  naimisiin. Kohta vietetään vuosipäivää <3. Enhän mä niiiiiiin vanha olekaan.....Tai mies harkitsi ensin pitkään....Kaksitoista vuotta vaan :D 

Mä en tiedä mihin tästä kuvasta osa hävis...Olen niin näppärä tietokoneen kanssa.Tai sitten tämäkin liittyy ikään :) 

Ei tässä pahuuksia tehdä,hääkakkua leikataan <3. Ei siis ole sensuuri iskenyt.

 

 

                                  Minä ja rakas anoppi,pienissä häissä <3

Nyt nautitaan tästä hetkestä,pidetään huolta toisistamme ja näytämme tunteemme niille rakkaimmille <3.

Minä koitan heittää ikäkriisini romukoppaan elämällä päivän kerrallaan ja ottamalla asiat vastaan SITTEN kun niiden aika TULEE!

Terveisin: Katja